Aleksis Kiven olutaiheisia sitaatteja

Aleksis Kivi (1834-1872) oli
suomalaisen kirjallisuuden uranuurtaja ja ensimmäinen merkittävä suomenkielinen romaanikirjailija. Hänen pääteoksensa Seitsemän veljestä (1870) loi perustan suomenkieliselle kaunokirjalliselle ilmaisulle.
Kiven teoksissa arki ja runous, nauru ja vakavuus kulkevat rinta rinnan. Myös olut ja yhdessäolon ilo vilahtavat hänen kielessään osana elämän karheaa ja lämminhenkistä todellisuutta.

Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997.

Valmis vihdoin oli ehtoollinen: seitsemän reikäleipää, kaksi tammipöytyrillistä höyryävää karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi pöydällä. Itse olivat he keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa. Mutta olivatpa sen laittaneet väkevämmäksi tavallista talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas. (”Seitsemän veljeksen jouluolutreglementti”). (s. 142).

Mutta pöydässä istuivat he jo kaikki, nauttien lihaa ja leipää ja kiulusta vaahtoavaa olutta. (s. 142)

Syödään ja juodaan pojat, sillä nyt on meillä joulu, joulu on kaikilla, niin elikoilla kuin ihmisilläkin. Valeleppas Timo-veikkoseni, oluella Valko-raiskan kaurakasaa tuolla soimessa. (s. 142)

Juo, veikkonen, Jumalan luoma, juo, sillä nyt on joulu, ja varoja ei puutu aitasta. (s. 143)

Mutta tuossa taasen olutkiulu, kuohuva ja vahtoova kuin Kyrön koski.. Kimauta tuosta, veli Tuomas, ja oikein aika mekosta. (s. 145)

Enhän tuossa kauankaan huikaile. (s. 145)

Niinhän mies kulauttaa. Sellaiset siemaukset saattaa kurkuistamme oikein lukkarin-kurkut. (s. 145)

”Elettiinpä ennenkin,
Vaikk’ ojan takan’ oltiin;
Ojapuita poltettiin
Ja ojast’ oltta juotiin”. (s. 145)

Mutta onhan juomanamme ohran ruskea neste… (s. 145)

Öitä on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, sentähden iloitkaamme nyt. (s. 154)

Antaisko oluemme huimausta? Kumauta naamaas kannua kolme, niin etköhän huomaa pientä leiskausta tuolla yli-kerrassa? (s. 155)

Iloitkaat ja riemuitkaat,
Nyt on meillä joulu;
Nyt on oltta ammeet täynnä,
Haarikat ja kiulut;
Ammeet täynnä, ammeet täynnä,
Haarikat ja kiulut! (s. 155)

Emmehän kuitenkaan ummista silmiämme juuri vielä, vaan kuohuvan olutkiulun ääressä ja tervaisen päreen loimottaessa, kertoilemme iloisia satuja ja tarinoita tuolla parven lämpymässä. (s. 159)

Riisuivat he päältänsä, täyttivät kiulun oluella kerran vielä ja astuivat miehissä parvelle. Siellä he, mekkosillaan kaikki, istuivat olkisella sijalla hautovassa kuumuudessa. Ahkerasti kierteli ympäri miehestä mieheen vaahtoova kiulu ja seinähirren raossa loimotti honkaisen päreen kultainen liekki. (s. 159)

Täällähän itsiämme oikein paistelemme kuin pyllimakkarat pätsin oljilla, ja lämmintä antaa meille kiukaan kuumat kivet. Eero valeleppas uunille kannullinen olutta, niin tiedämmehän mille maistuu ohranesteen löyly. (s. 159)

Olkaamme tuhlaamatta oivallista juomaa. (s. 160)

Eihän meillä ole varoja olutlöylyssä elää, ei suinkaan, ei suinkaan. (s. 160)

Lystipä olis tuota maistaa. (s. 160)

Annappas molskahtaa, Eero (s. 160)

Tuokaas lihaa ja lämmitettyä olutta kalliin henkemme ja sielumme tähden. (s. 173)

Ja sitten me ryypättiin. (s. 184)

Tuoppi olutta ja kaksi korttelia viinaa lippariksi on kohtuullinen mitta ja määrä väsyneen miehen kurkkuun ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui… (s. 219)

Mutta olutta laski Juhani, miehestä mieheen kiertoili ympäri katajainen haarikka. (s. 335)

Olutta naamaas pinnailemaan minä sinua käsken. (s. 353)

Olutta juomaan että mahas repee! (s. 355)

Mutta lukkari katseli riemun myhäilyksellä pöydän päästä, jossa hän istui, edessään oluttuoppi ja höyryävä knorrikuppi. (s. 366)

Mutta ympäri tupaa kiertoili myös olutta valkeissa haarikoissa, kiertoili miehestä mieheen ja viimein myös naisesta naiseen. (s. 366)

Ei tänä iltana Mikkoakaan unohdettu, vaan kannettiinpa runsaasti olutta ja viinaa kaulankastiksi soittomiehelle. (s. 366)

Kivi, Aleksis: Olviretki Schleusingenissä: Näytelmällinen osotelma 4:ssä osassa, somistanut Pekka Vuori. Helsingissä: Otava, 1996.

”Juomalaulu”

Terve, ruskee ohranneste,
Terve, jumal’ kultasuu!
Sua ain tahdon kunnioittaa
Kumartuen tomuhuun,
Sulle annan
Sydämmeni,
Sulle kannan
Kiitosuhrit
Mä temppelissäs kontien.
Oi olvi ijankaikkinen!
Valvoissani, maatessani
Muistan voimaas kuohuvaa.

Terve, ruskee ohranneste,
Terve, voima kuohuva!
Kaikki menköön suren suuhun,
Kuin vain olvi olla saa.
Mitä huolin
Vaihka iskis
Taivaan nuoli
Maailman halki
Ja polttais palleroisen maan,
Kuin mä ja olvi ollaan vaan?
Terve, ruskee ohranneste,
Terve, voima kuohuva! (s. 66)

Mutta siinä missä klasit ja olutuopit kilisee, siinä paukahtelee myös suudelmat. (s. 20)

Tuoppi oltta, tyttö, unen karkottajaksi. (s. 20)

Ottakaamme tuoppimme, veljet, ja laulakaamme, että maa ja taivas huiskuu. (s. 25)

Yhden tuopin oltta tyhjentäköön vahtimies vahti-ajallansa, jos kaksi hän tyhjentää, se annettakoon hänelle anteeksi, kolmas saattakoon nuhteita kersantilta, mutta jos hän neljännen kumoo, raportteerattakoon asia kapteenille. (s. 32)

Valaus tuoppi miehen kiireelle hänet kyllä herättää. (s. 36)

Olvi sydämmes paras ystävä! (s. 53)

Vähän täytyy heidän saada, sillä jyrkkä lopetus on vaarallinen, niin on välskärimme sanonut. (s. 57)

Juokaat nyt lääkitykseksenne, mutta kohtuullisesti. (s. 58)

Raikas ilma ja raikas olvi on paras lääkäri. (s. 65)

Eläköön ilo ja eläköön vahtova olvi! (s. 66)

Juokaa sitten mutta nätisti. (s. 66)

Istukaat siinä ja ryypiskelkäät koreasti, olkaat iloiset ja karkoittakaat murhe meren syvyyteen. (s. 66)

Kosk ystäväs sä kadotat, juo oltta, kosk tyttös sun pettää, juo oltta… (s. 66)

Olvipa miehen tekee aika hanheksi, mutta monelta taasen, sen olen huomannut, ei voi se sielun silmää himmentää, ei, vaan kuni päinvastoin kirkastaisi sen. (s. 76)

Yksi rongi vielä, yksi ympärkäynti jokaiseen kortteeriin. (s. 77)

Haa! Oltta oltta! Mitä olisi Saksalainen ilman oltta? Mitä olis koko Saksanmaa ilman oltta? (s . 92)

Juokaat oltta juokaat oltta ja laulakaat ja olkaat iloisia poikia. (s. 116)

Te olvipurkit, joiden killisilmistä ei paista ennemmin aatoksen valoa kuin härään silmistä. (s. 120)

On siellä kuumaa; ja nytpä olvi kurkulleni kuin vaimo miehelle niin luotu sen toisen tarpeeksi. (s. 142)

Ja tämän päälle tahdon tyhjentää kannun oltta. – Kallistakas tuonne tuoppiin, muorisein. (s. 150)

Das ist Bier! (s. 170)

Kivi, Aleksis: Kootut teokset II osa: Näytelmiä: Kullervo, Nummisuutarit… 4. p. , Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1947.

Olvi lievittäköön mielen. Kullervo, (s. 83)

Mutta tuossa on olvi. Kaikki istukaamme ja tehköön olvi parastansa. Kullervo, (s. 84)

Saappas täältä ystäväin, sä kurja Keikkaveikko, kumauta poskehes ja irvistä kuin peikko. Kullervo, (s. 88)

Vedä naamaas, että naukuu. Kas niin, sinä poika iloinen. Olvi, näen, tekee totta, tekee. Kullervo, (s. 89)

Mutta kas siinäkös kättä puristeltiin ja harjakannuja tyhjennettiin ja olipa armottoman lysti sinä päivänä ja vähän vielä toisenakin päivänä. Nummisuutarit, (s. 124)

Ja katsokaat, tytöt, ettei puutu pojilta olvi siellä ulkona. Nummisuutarit, (s. 141)

Juhani P valikoi sanonnat marraskuussa 2024 teoksista Seitsemän veljestä, Olviretki Schleusingenissä, Kullervo ja Nummisuutarit. Suurena apuna on ollut Juhani Kohosen toimittama Elämä on iloleikki! Sitaatteja Aleksis Kiven teoksista.

Katso myös: Seitsemän veljeksen jouluolutreglementti

Olutsitaatteja eri kielillä:

Aleksis Kiven õlleteemalised tsitaadid 🇪🇪

Aleksis Kivi ar alu saistīti citāti 🇱🇻

Aleksis Kivi sörrel kapcsolatos idéze 🇭🇺

Aleksis Kivio su alumi susijusios citatos 🇱🇹

Aleksis Kivis ölrelaterade citat 🇸🇪

Aleksis Kivis ølrelaterede citater 🇩🇰

Aleksis Kivis ølrelaterte sitater 🇳🇴

Bier-rilataj citaĵoj de Aleksis Kivi (esperanto)

Bierbezogene Zitate von Aleksis Kivi 🇩🇪

Biergerelateerde citaten van Aleksis Kivi 🇳🇱